Mike Blackburn

Description:
Bio:

Michael “Mike” Blackburn, age 27
Mike syntyi varakkaaseen brittiläis-amerikkalaiseen perheseen talvella vuonna 1909. He asustelivat mukavasti Bostonin esikaupunkialueella. Perheeseen kuuluivat;
Äiti: Mary Blackburn (reportteri)
Isä: Kapteeni Theodor Blackburn
Vanhemmat veljet: Marcus Blackburn, Thomas Blackburn
Sekä palvelusväkeä.
Hänen isänsä hallitsi kotona ollessaan rautaisella kädellä, ja useammin kuin kerran hän ja veljensä olivat ansainneet ainakin jonkinlaisen rangaistuksen. Tosin poikien onneksi heidän isänsä oli hyvin usein merillä tai muuten vain töissä. Mike muistaa vieläkin elävästi isänsä huutamassa hänelle hänen rikkomastaan vaasista, ja tuntee takamuksissaan vyöniskut, vaikka hän olikin vasta muutaman vuoden vanha.
Tarkempaa muistikuvaa hänellä juuri ei isästään ole, mutta myöhemmin selvisi että hän toimi pioneerinä laivaston ensimmäisen lentolaivueen perustamisen parissa.
Hänen veljensä katosivat myös noihin aikoihin, heidät oli kutsuttu sotaan. Äitinsä mukaan Mike oli mankunut päästä mukaan, mutta oli tietty ollut aivan liian nuori. Päivät olivat pitkiä ilman heitä…
Eräänä syksyisenä päivänä 1918 hänen äitinsä istui itkemässä talon portailla; “We are sorry to inform you Mrs. Mary Blackburn, that Captain Theodor Blackburn was Killed in Action” Sekä toinen samanlainen ruskea kirjekuori joka piti sisällään hänen veljensä Marcuksen nimen.
Äiti selitti myöhimmin että he olivat palveleet samalla laivalla, joka oli sankan savun takia ajautunut rannikkopatteriston kantaman sisälle ja tuhoutunut totaalisesti.
Veljensä Thomas kuitenkin palasi rintamalta olosuhteisiin nähden hyvinvoivan oloisena. Joka oli äidillesikin hyväksi, hän palasi takaisin synkkydestä ja alkoi taas muistutaa sitä olentoa jonka olit aiemmin tuntenut.
Vuodet vierivät ja päivittäin kyselit Thomasia kertomaan sinulle kaiken sodasta, ja kerran hän ottikin sinut mukaan vierailemaan satamaan. Siellä oli vaikka mitä nuoren pojan mieltä kutkuttavia laiteta, mutta mielenkiintoisin niistä oli vesitaso nimeltään North Star. Nousitte vesitason kyytiin, eikä Thomaksen tarvinnut suostutella sinua pieneen lentonäytökseen. Se oli mahtavaa!
Illan lopuksi Thomas antoi sinulle vielä pienoismallin, siitä tuli rakkain omaisuutesi.
Vuodet vierivät ja perheensä varallisuuden vuoksi Mike oli etuoikeutetussa asemassa, säännölliset ratsastustunnit, miekkailu-, nyrkkeily-, ja painiharjoitteet. Unohtamatta kielikolutusta . Myöhemmin jopa pienkonelentoa veljensä kanssa. Ja sitä päivää hän olikin odottanut!
Veli oli huomannut Miken kiinnostuksen lentämiseen, niinpä hän ehdotti tälle tämän täysikäisyyden lähestyessä että tämäkin liittyisi ilmavoimiin, joita oltiin nyt kovalla kädellä uudistamassa.
Veljensä ja perheensä ansiosta hän pääsikin hyvin helposti sisään, hyvin nopeasti hän huomasi että hänen paini ja nyrkkeilytaitonsa toivat hänelle paljon ystäviä ja ihailijoita. Muutama voitto “nurmiporista” ja “silakoista” auttoi kummasti.
Se antoi Mikelle myös tietynlaista vastuuta ja myös vihamiehiä. Hän oli aina ollut omapäinen joten hän ei antanut muiden mielipiteiden vaikutta itseensä.
Lentotaitojensa ja muiden meriittiensä takia hän yleni nopeasti ilmavoimissa, veljellänsä saattoi tietty olla myöskin oma osansa asiassa.
Useamman vuoden hän toimitti lento-opettajan virkaa ilmavoimissa,ja suortti jotakin rutiini tehtäviä kiinassa. Todellista sotaa hän ei ole koskaan nähnyt.
Hänen taidoistaan olivat kiinnostuneet myös armeijan ulkopuoliset osapuolet. Niinpä eräänä päivänä hän tapasi erään “yrittäjän” joka tarjosi hänelle mielenkiintoisia mahdollisuuksia, sekä oman koneen.
“Hyvä”, ajatteli Mike. Olenkin jo lopen kyllästynyt tähän kouluttajan rutiiniin. Kaipaisin jotain uutta.
Niin Mike päätti veljensä ja perheensä harmiksi erota armeijasta.
Uuteen toimenkuvaan kuului hämäräperäisen tavaran toimittaminen Kairosta Eurooppaan. Etenkin Saksaan, jossa kansallissosialistinen puolue oli nostanut päätään voimakkaasti uuden johtohahmonsa ansiosta. Mike ei jaksellut sen kummemmin kysellä mitä ja miksi, olit kuitenkin käynyt osittain läpi lastia, lähinnä kaikennäköistä “museokamaa”. Sitäpaitsi, palkkio oli enemmän kuin kohtuullinen. Bonuksena aika-ajoin kuljetat pakolaisia Saksasta. Myös jotakin amerikkalaisia asiakaita on ollut.
Saksassa aktiivisesti toimiessasi poimit heidän kielensä, ja Kairossa egyptin. Mike puhuu myös sujuvaa ranskaa..
Tätä kuljetus hommaa Mike nyt on tehnyt usean vuoden. Rahakirstu senkuin kasvaa kasvamistaan.
Töidensä lomassa Kairossa hän tapasi myös vaimonsa, jonka kanssa hänellä on poika ja tytär.
Viimeisin matka amerikkaan ei mennyt kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan. Laivamatkaa vaivasivat oudot kuoleman tapaukset, joitakin ihmisiä oli mystisesti kadonnut ja joku oli ollut näkevinään eläviä varjoja. Tietty…Kaikelaista ne keksivätkin.
Kaikesta huolimatta laiva lopulta saapui Arkhamin satamaan, kaupunki oli yhtä kolkko kuin aina ennenkin. Kairossa sentään oli lämmin, ajatteli Mike vilkaissessaan ulos pikaisesti, laskeutuessaan portaita ruumaan.
Ruumaan päästyään Mike huomasi outojen varjojen pyyhältävän ohitsensa, ne aiheuttivat hyytävät väreet niskavilloissa. Ajattelit että säikyit turhaan, mutta päästyään kirstulle hän huomasi sen kannen olevan säpäleinä, aivan kuin joku olisi rikkonut sen sisäpuolelta.
Mike raotti kantta ja huomasi erään koruista hohkaavan omituisesti…
Hän päätti olla koskematta siihen, heitti arkun päälle takkinsa ja lähti ulos.
Mike päätti että hän soittaa tavaran tilaajalle että tämä saa itse tulla noutamaan tavaransa satamasta.
Asiakas vastasi nopeasti ja soperteli jotain järjetöntä, aivan kuin olisi selaillut jotakin samalla kun puhui puhelimessa. Lupasi kuitenkin tulla noutamaan kirstun…
Tummiin pukeutunut herrasmies saapuikin hetkenpäästä noutamaan esineitä. Mike ohjasi miehen ruumaan noutamaan kirstua. Mies höpöteli ihan omiaan.
Ruumaan laskeuduttuaan mies kaivoi taskustaan oudon tikarin. Mike valmistautui siihen että mies kävis hänen kimppuunsa mutta viilsikin itseään. “Kaikenlaisia sitä onkin, no kunhan maksaa oikean summan” Mike tuumi itsekseen.
Mies lähestyi kirstua ja siirsi takin syrjään. Avasi kirstun ja tiputti verta amuletin päälle joka rupesi hohtamaan entistä kirkaammin. Mike otti muutaman askekeen taakseppäin mutta kuuli kuinka mies mutisi jotakin ja kirstu pikkuhiljaa himmeni. Hetkenpäästä näytti siltä kuin se olisi imaissut itseensä jopa varjot.
Mies kääntyi ja asetti tikarin takaisin huotraansa, hänen haavansa näytti sulkeutuneen…lähes täydellisesti. “Mitä helvettiä”, mietti Mike.
“Noniin, keskustellaan nyt maksusta”, Mies virkkoi, kaivaessan vihkosta taskustaan.
Mies otti muutaman askeleen varuillaan olevaa Mikeä kohti, kirjoittaen jotain vihkoonsa samalla.
“Tässä”, sanoi mies ojentaen Mikelle lappua.
Mike nyökkäsi ja otti vastaan lappusen, se oli varsin muheva shekki
“Kiitoksia toimituksesta, harmi että noin kaunis kirstu pääsi vaurioitumaan”, mies virkkoi hymyn väre huulillaan.
“Samapa tuo, tavara kuitenkin tuli perille”, vastasi Mike miehelle hieman ihmeissään.
“Oliko muuta?”, Mike jatkoi.
“Ei”, mies vastasi.
“Illanjatkot”, sopersi Mike
“Sitä samaa”, vastasi mies.
Mike kääntyi ja asteli ulos pudistellen päätään. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut…No ehkäpä muutama viskilasillinen auttaa
Hän varasi itselleen huoneen läheisestä hotellista ja siirtyi nauttimaan viskiä alakertaan.
“Huomenna käyn lunastamassa tämän shekin ja katson jos jollain olisi töitä tarjolla, toivottavasti ei ainakaan täällä.”

Persoonaltaan Mike on sarkastinen ja aika kylmäpäinen, hän harvemmin aloittaa taistelua mutta on kyllä varsin valmis lopettamaan sen. Toisaalta hän ei myöskään koskaan ole ollut kovin hyvä välttelemään niitä. Kenties hänen ajoittainen ylimielisyytensä häiritsee ihmisiä. Mike on myös hyvin lojaali niille henkilöille jotka ovat hänelle millään tapaa läheisiä, olivatpa muut heistä mitä mieltä vain.
Sukulaisia jonkin verran Lontoossa, joskin suursota vei heistä suurimman osan.

Mike Blackburn

Into the Madness anwil Theranon